Breitling naisten kellot

BREITLING CHRONOMAT

Breitlingin yleiskello joka tilanteeseen. Vuonna 1984 esitelty Chronmat juhli Breitlingin satavuotisjuhlaa tyylikkäästi ja se merkitsi mekaanisen kronografin paluuta. Nyt liki neljäkymmentä vuotta myöhemmin Chronomat tuotiin uudelle aikakaudelle sekä miesten että naisten malleina, joissa yhdistyy toiminnallisuus, määrätietoisuus ja tyylikkyys.

BREITLING PROFESSIONAL

Yksi Breitlingin ensimmäisistä ja kestävämmistä tunnuslauseista oli "Instrument for Professionals" ja nuo sanat ovat tänäpäivänäkin yhtä ajankohtaisia. Professional-perheen kellot on varustettu ominaisuuksilla, jotka tekevät niistä täydelliset kumppanit jokaiselle seikkailijalle.

BREITLING NAVITIMER

Breitling Navitimer on ollut yli 65 vuoden ajan yksi maailman rakastetuimmista mekaanisista kronografeista. Navitimer-perhe esittelee kellonvalmistuslegendan kokonaan uudelle sukupolvelle.

BREITLING SUPEROCEAN HERITAGE

Päivitetty Superocean Heritage -sarja juhlistaa upeiden Breitling-sukelluskellojen yli 60-vuotista perintöä. Uudistetun muotoilun ansioista se yhdistää ajattoman estetiikan huipputeknologiaan.

BREITLING AVENGER

Tehoa toiminnassa. Breitling Avenger on superlatiivinen tutkimus: vertaansa vailla oleva varmuus ja luotettavuus, jykevä ja iskunkestävä, maksimaalinen suorituskyky, uskomaton luettavuus. Breitling Avenger on aina valmiina!

BREITLING SUPEROCEAN

Super Ocean määrittelee klassisen sukelluskellon. Breitling loi sen vuonna 1957 varustaakseen ammatti- ja sotilassukeltajia, mutta se sai välittömästi seuraajia vapaa-ajan sukeltajien ja kelloharrastajien keskuudessa.

BREITLING PREMIER

1940-luvulla Breitling toi markkinoille alkuperäiset Premier-kellot, jotka edusti heidän jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettua hieman elegantimpaa kellosarjaa. Uusi Premier-mallisto on uskollinen samoille periaatteille. Kellojen laatu, suorituskyky ja design ovat puhdasta Breitlingiä.

Breitling kellojen historia

Leon Breitling keskittyi kronografeihin, joille oli tuolloin yhä enemmän kysyntää teollisiin, sotilas- ja tietellisiin sovelluksiin sekä urheiluorganisaatioihin. Vuonna 1889 Léon Breitlingille myönnettiin patentti yksinkertaistetulle mallille, joka erottui kilpailijoista tyylikkään suunnittelunsa, mutkattoman valmistusprosessin ja yksinkertaisen huollon ansiosta. Sen jälkeen yrityksen maine vahvistui ja uusi tehdas avattiin La Chaux-de-Fondsiin vuonna 1892. L. Breitling, Montbrillant Watch Manufacturingilla oli pian 60 työntekijää, jotka keskittyivät tarkkojen ja innovatiivisten kellojen valmistamiseen.

Vuonna 1896 Breitling saavutti merkittävän virstanpylvään: kronografin, jonka tarkkuus oli huippuluokkaa. Lääkärit arvostivat suuresti pulsografilla varustettua mallia, jonka logaritminen asteikko on ihanteellinen potilaan pulssin mittaamiseen. Kymmenen vuoden aikana yritys oli myynyt yli 100 000 kronografia ja sekuntikelloa. Vuonna 1905, kun autot nousivat suosituimmaksi kulkuvälineeksi, Léon Breitling patentoi yksinkertaisen ajastimen/takometrin, joka pystyi mittaamaan minkä tahansa nopeuden välillä 15-150 km/h. Vitesse-ajastimen avulla kuljettajat pystyivät laskemaan nopeutensa, mutta myös poliisi pystyi tekemään saman, ja pian sen jälkeen Sveitsissä annettiin ensimmäiset ylinopeussakot.

Léon Breitling kuoli vuonna 1914 ja hänen poikansa Gaston otti perheen yrityksen haltuunsa. Hän oli perinyt isänsä uraauurtavan hengen, innovatiivisuuden ja kyltymättömän intohimon kronografeihin, minkä hän osoitti vuonna 1915 lanseeraamalla yhden maailman ensimmäisistä rannekronografeista, joissa oli erillinen painonappi kellon nupin yläpuolella. Vuonna 1923 patentoitu taskukello kahdella kronografin painonapilla aiheutti sensaation. Kello kahden kohdalla olevaa nappia käytettiin käynnistämiseen ja pysäyttämiseen ja toisella nollattiin kronografimekanismi. Ensimmäistä kertaa sekuntikello pystyi mittaamaan useita kertoja peräkkäin. Mielenkiintoista on, että monet Gaston Breitlingin tuotteiden kellot olivat allekirjoittamattomia ja niissä oli joko asiakkaan nimi tai suojatut logot, kuten Montbrillant, Sprint ja Vitesse. Vasta myöhemmin 1920-luvulla valmistajan nimi ilmestyi kelloihin.

Gaston Breitling kuoli yllättäen heinäkuussa 1927. Hänen poikansa Willy, joka oli silloin vasta 14-vuotias, ei ollut vielä tarpeeksi vanha täyttämään isänsä suuria saappaita, joten seuraavat viisi vuotta yritystä johti ulkopuolinen tiimi. Yritys selviytyi Wall Streetin romahduksesta 1929 ja sitä seuranneesta suuresta lamasta, ja vuonna 1932 Willy Breitling, vaikkakin vielä hyvin nuori mies, oli valmis ottamaan yrityksen johtajuuden. Kun hän otti ruorin, kronografit olivat edelleen liiketoiminnan ytimessä. Breitlingin kokoelmaan kuului yli 40 erilaista mallia ranteeseen tai ohjaamoon. Vuoteen 1934 asti kronografirannekelloissa oli vain yksi painonuppi, joten käynnistyksen ja pysäytyksen jälkeen seurasi väistämättä nollaus. Willy Breitling piti tätä keskeisenä puutteena, ja vuonna 1934 hän haki patentin maailman ensimmäiselle kahdella työntimellä varustetulle rannekronografille. Ja se oli vasta alkua. Vuonna 1936 hän esitteli erityisesti suunnitellun lentäjän kronografin, jossa oli musta kellotaulu ja silmiinpistävät luminoidut indeksit ja viisarit.

Vuonna 1952 esiteltiin ennennäkemätön kellon prototyyppi, joka on edelleen ikoni: Breitling Navitimer. Sen nimi tulee sanoista ”navigation” ja ”timer”. Chronomatissa esitellyllä lentokohtaisella liukusäätimellä varustettuna ei ole ihme, että lukemattomat lentäjät, lentoyhtiöt ja lentokonevalmistajat ovat valinneet tämän kellon siitä lähtien. Toinen virstanpylväs 1950-luvulla oli poikkeuksellinen SuperOcean. Willy Breitling oli päättänyt tehdä vaikutuksen 25-vuotispäivänään perheyrityksen johtajana. Hän teki niin tällä sukeltajan kellolla, jossa oli vesitiivis kotelo 200 metrin svyyteen asti. SuperOceanin vauhtiin perustuen Breitling lanseerasi yksinkertaisen mutta vankan TransOceanin vuonna 1958. Tämän iskunkestävän, antimagneettisen ja "supertiivistetyn" automaattisen kronometrin suosiota nosti brändin mainetta ilmailun tarkkuudesta. Vuonna 1962 astronautti Scott Carpenterin suunnittelema Navitimer-versio liittyi alkuperäiseen klassikkoon. Tärkeä ominaisuus oli sen 24 tunnin näyttö, koska avaruudessa oli mahdotonta erottaa päivä ja yö. Carpenter käytti kelloa 24. toukokuuta 1962 tehtävässä Aurora 7 -avaruusaluksella.

Vuoden 1965 Thunderballissa Sean Conneryn esittämä James Bond sai Q:lta poikkeuksellisen Top Time -kellon. Kellon elokuvaversio on varustettu Geiger-mittarilla, jota agentti 007 käyttää ydinkatastrofin välttämiseen paikantamalla varastetut ohjukset. Rohkean neliön muotonsa vuoksi Top Timea markkinoitiin voimakkaasti myös uudelle sukupolvelle ja erityisesti nuorille naisille. Päivän mainoksessa julistettiin "Everyone is thinking chronograph", ja trendejä luovat kellot nappasivat tyylikkäät naiset, jotka etsivät muotiasustetta, joka auttaisi heitä erottumaan joukosta.

Scott Carpenter ja Sean Connery eivät olleet ainoita julkkiksia, joiden ranteisiin oli asennettu Breitling-kellot. Näyttelijä Raquel Welch lisäsi Co-Pilot-kelloon glamouria elokuvassaan Fathom. Jazzlegenda Miles Davis oli Navitimer-käyttäjä, samoin kuin Formula 1 -kuljettajat Jim Clark ja Graham Hill. Nyt tiedetään, että olympiakultamitalisti Jean-Claude Killy, joka tunnetaan liittyvän toiseen kellomerkkiin, käytti myös Breitlingiä, jopa rinteillä vuosina 1965–1967. Ja viime aikoina identtiset NASAn astronautit Scott ja Mark Kelly ovat luottaneet siihen.

Breitlingin perheen saagan viimeinen luku oli yksi tärkeimmistä. Vuonna 1965 Willy Breitling osallistui maailman ensimmäisen mikroroottoriautomaattisen kronografin kehittämiseen yhteistyössä Bürenissä toimivan Jack W. Heuerin ja kronografien koneistoihin erikoistuneen Dubois-Déprazin kanssa. Vuonna 1969 lanseerattu Chrono-Matic, jonka nuppi oli vasemmalla puolella, aiheutti sensaation kansainvälisessä kellomaailmassa. Tämä alkuperäinen on sittemmin uudistettu useita kertoja. Vuosi 1969 merkitsi myös aikakauden alkua, jota Sveitsin kelloteollisuudelle hieman epätodennäköisesti leimasivat paristokäyttöiset rannekellot. Breitling, kuten useimmat muut suuret tuotemerkit, vastasi trendiin omilla kvartsimalleillaan.

Huolimatta 1970-luvun lopun myllerryksistä Willy Breitling pysyi vanhan koulukunnan suurena johtajana. Hän kamppaili terveytensä kanssa, ja hänen poikansa Gregory ja Alain olivat vielä nuoria. Myös epävarmuus alan tulevaisuudesta huoletti. Huhtikuussa 1979, vähän ennen kuolemaansa, hän myi jäljellä olevan omaisuuden yrittäjälle Ernest Schneiderille, joka oli myös kelloseppä ja lentäjä, ja jonka perhe pysyisi Breitlingin perinnön suojelijana vuoteen 2017 asti.
Vuonna 2017 Breitlingistä tuli osa CVC Capital Partnersia ja saman vuoden heinäkuussa Georges Kernistä tuli toimitusjohtaja. Kelloteollisuudessa jo ansioituneen uran tehnyt Georger Kern jatkaa perinnettä, jonka juuret ulottuvat pieneen työpajaan St. Imierissä vuonna 1884.